Vuoden 2023 MEJÄ-norfolk: Meryfield’s Darwin
Terve kaverit! Oon Veeti, 6-vuotias norfolkkimies, jolla menojalka vipattaa milloin mihinkin
suuntaan.
Me mentiin viime vuonna parille autoretkelle, joilla molemmilla oli sattumoisin aika hyvät hajut,
nimittäin peura oli kipitellyt siellä. Kuinka hyvää tuuria! Kerrankin mua ei estelty (mulla on muka
kova vietti) ja pian tulikin molemmilla kerroilla sen koipi vastaan. Sitten toi äiti-ihminen oli tosi
iloinen ja sain paljon herkkuja ja rapsutuksia ja jonkun Vuoden MEJÄ-koira-tittelinkin. Ihan kivaa
joo, mutta onneksi ne peuran hajut ja putoavat koivet ei loppuneet siihen, vaan niitä tuli vastaan
pitkin kesää ja tänäkin keväänä oon jo törmännyt sellaisiin. Se on hurjan hauskaa hommaa ja oon
kuulemma hyvä siinä. Jotain muminaa oon kuullut, että välillä lähden muka ihan muille jäljille.
Mähän vaan multitaskaan ja koitan näyttää sille kaikki hyvät mitä löydän.
Oon kuullut juttua, että oon kuulemma ikuinen lapsi ja aina iloisena touhottamassa. Tytöille
tiedoksi, että oon kyllä oikeesti äijä ja vain astetta menevämpi tapaus. Me käydään joka viikko
agilitytreeneissä ja siellä parasta on, kun saan juosta lujaa. Sitä mä tykkään tehdä ulkonakin. Ja
yleensä kun tulee hiki, niin lähellä on joku uimapaikkakin. Ehkä toi hihnan pitelijä ennakoi jotenkin,
mutta se on hyvä, koska uiminenkin on superkivaa ja teen sitä aina kun vaan tulee mun mielestä
sopiva paikka vastaan.
Musta on siistiä, että mua viedään kaikkialle ja pääsen tekemään erilaisia juttuja. Kai toi ihminenkin
tykkää, kun ei se varmaan muuten jaksais lähteä, vaikka mulla kuulemma onkin välillä luppaluuri
pois päältä. Mä taidan olla aika hyvä tyyppi ja treenikamu!