Norfolkinterrieri

Rotumääritelmä

Kuva: Ida Holopainen

Ensimmäiset folkit tulivat Suomeen vuonna 1972

Norfolkkeja tänä päivänä kasvattaa pieni mutta innostunut ja määrätietoinen kasvattajajoukko.

Suomessa Rodun taso on tällä hetkellä verraten hyvä. Rotua rekisteröidään noin 70 pentua vuodessa. Keskimääräinen pentuekoko vaihtelee 2-4 pennun välillä. Aktiivisia rodun kasvattajia on parisenkymmentä. Kasvattajat toivovat kasvattiensa joskus käyvän näyttelyssä, jotta kasvattajakin saisi palautetta kasvatustyöstään. Suomessa myös ns. kotikoirat hoidetaan hyvin ja siksi näyttelyyn osallistumiselle ei tämän iloisen rodun kanssa ole estettä.

Folkki on pieni ja tanakka

Sillä on vielä tallella metsästysvaistoa ja varma luonne. Se on kiltti ja seurallinen, mutta vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta kasvatuksessa, sillä älykkään luonteensa vuoksi saattaa käydä niin, että se kietoo ihmisen pikku tassunsa ympärille ja voi olla melko häikäilemätön saavuttaakseen päämääränsä.

Norfolkin turkki on suoraa, karkeaa ja vettähylkivää. Koira on trimmattava säännöllisesti pari kolme kertaa vuodessa, jolloin siitä ei lähde karvaa. Värit ovat kaikki punaisen sävyt vehnänvärisestä tummaan grizzleen. Toinen vallitsevista väreistä on mustaruskea. Pää on pyöreähkö ja vankka, kuono lyhyt ja vahva. Korvat ovat keskikokoiset ja poskia pehmeästi myötäilevät.

Elämää folkin kanssa

Norfolk on osoittautunut soveltuvaksi mitä erilaisimpiin olosuhteisiin. Nykyään, vaikka useimmat asuvat kaupungeissa, norfolkin tulisi yhä pystyä täyttämään rotumääritelmän vaatimukset mitä tulee metsästysominaisuuksiin. Se on peloton ja ulospäin suuntautuva. Se rakastaa omistajaansa kiihkeästi ja puolustaa tätä viimeiseen asti. Toisaalta se on heti valmis lähtemään autoajelulle vaikka täysin vieraan matkaan. Autossa ja kotona se käyttää mahdollisimman korkeita paikkoja istuiminaan. Norfolkki istuu mielellään sylissä lellittävänä ja palkitsee rapsuttajansa ylitse pursuavin suukoin.

Terveydestä

Norfolkit ovat yleensä pitkäikäisiä ja säilyvät vanhaksi asti pirteinä ja leikkisinä. Norfolk on suhteellisen terve rotu. Ikääntyvillä norfolkeilla saattaa esiintyä sydämen vajaatoimintaa, joka joissakin tapauksissa vaatii lääkitystä. Kasvattajat pyrkivät ottamaan tämän huomioon jalostuksessa. Nykyään jalostukseen käytettäviltä koirilta yhä systemaattisemmin tutkitaan sydän. Kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiriaan myös harmaakaihin ja polvilumpioluksaation varalta, vaikka kumpikaan sairaus ei ole rodussa muutamaa tapausta lukuun ottamatta ongelmana. Tarkempaa tietoa rodun terveydentilasta löydät jalostus -valikon takaa.